12.-30.4.2023

Teokseni käsittelevät katoavaisuutta, historian kirjoituksen subjektiivisuutta ja ihmiskunnan kehityksen aaltoilua. Kuvaan unohdettuja ihmisiä, niin tavallisia kuin vaikutusvaltaisiakin, niin kuvitteellisia kuin oikeasti eläneitä, unohtuneita ja myöhemmin löydettyjä. Kiinnitän huomioni erityisesti unohdettuihin ja pois pyyhittyihin naisiin.

Yksi tapa kunnioittaa tavallisia unohdettuja ihmisiä ja heidän kohtaloitaan on sepittää tarinoita, jotka perustuvat johonkin tiettyyn aikakauteen ja ympäristöön liittyviin faktoihin. Näin voidaan ajatella että kuvitellun hahmon kaltainen henkilö on todella ollut olemassa. Myös suullisella perimätiedolla on tärkeä rooli. Sen ansiosta iänikuinen sukupolvien ketju elää vahvana sisällämme.

Kuvissani laskostuva kangas symboloi historiaa siitä näkökulmasta josta me sitä kulloinkin katsomme. Teoksissani kankaalla on naisen rooliin kietoutuva merkitys myös vaatteena, jonka peittävyys ja paljastavuus ovat usein olleet naisia kontrolloimaan pyrkivien ihmisten näkökulmasta tärkeitä kysymyksiä. Toisaalta naisilta vaaditaan kauneutta ja paljasta pintaa ja toisaalta taas heidän odotetaan peittävän itsensä ollakseen uskottavia.

On harhaanjohtavaa olettaa, että menneisyys olisi pelkän epätasa-arvon aikaa ja että tasa-arvo olisi keksitty vasta lähihistorian aikana. Molempia on ollut aina. Esimerkiksi nykyinen ei-binäärinen käsityksemme sukupuolesta ei ole maailmanlaajuisella tasolla mikään uusi asia. Menneisyyden epätasa-arvon korostamiseen sisältyy myös se vaara, että sillä saadaan nykyiset tasa-arvo-ongelmat näyttämään vähäpätöisiltä. Pahimmillaan sellainen voi johtaa takapakkiin.

Historialliset vaikuttajat ovat elintärkeitä esikuvia uusille sukupolville. Joka kerta kun arvokkaita asioita tuhoutuu, lohdullista on se, että jäljelle jää tarina. Emme saa kadottaa tarinoita, jotka kertovat luontaisesta taipumuksestamme toimia moraalisesti oikein. Tarvitsemme kokonaisemman kuvan historiasta.

Aino Keinänen