(ENG)
In the summer of 2007, I travel as an Åland native, wearing the Åland flag, to the Sauna World Championships in Heinola to challenge Finns on their home ground, in their most sacred space, the sauna. It goes so-so. I make it to the semifinal, avoid death and run out of the sauna when the heat around my ears feels intolerable.

The following year, I am sitting in Kotiharjun sauna in Kallio, Helsinki, when six intoxicated men decide to start an unofficial sauna competition. I am sitting on the bottom bench, looking up at the short, chubby and purple-colored men. One of them has smuggled a Jaloviina bottle into the sauna. A little later, one of the guys suddenly faints outside of the sauna and hits his head on the asphalt. Panic breaks out. Blood mixed with feces runs down the asphalt. An ambulance arrives in a few minutes, and the man is lifted onto the stretcher. I guess it all ends well for him, since there is no news about a sauna-related accident in the papers the following day.

When I am alone in the sauna, I usually read newspapers and books. Humidity makes the pages wavy and the shape of the book reminds me of the water outside of the sauna. Once I forget some polaroid pictures in the sauna and I find them later when I am cleaning the sauna. The photos have fallen onto a hot place and the heat has caused the chemicals in the photos to react, and an entirely new world of colors and forms have appeared. The pictures are distorted. Some of them are completely unrecognizable, while others still have a part of the original motif left. I immediately feel that the mistake of forgetting have turned into something magical.

There is only one copy of the instant film and it is developed on the sauna stove or near it. The film depicts places in Mariehamn, Åland, a.k.a the islands of peace, where my childhood friends and I witnessed and participated in conflicts and fights between country people and town dwellers. After being developed in the sauna, I photograph the film and what has emerged from the destruction. The new photograph depicts both the past and the present. The sauna was traditionally used as a place to resolve conflicts, to build peace and, through birth, to create something new.

Thank you:
Kone Foundation
Nygrens stiftelse
Svenska Kulturfonden

(FIN)
Kesällä 2007 matkustan ahvenanmaalaisena, Ahvenanmaan lippuun pukeutuneena Heinolaan saunomisen MM-kilpailuihin haastaakseni suomalaiset heidän kotikentällään, heidän pyhimmässä tilassaan eli saunassa. Kisa sujuu jotenkuten. Etenen semifinaaliin, välttelen kuolemaa ja ryntään ulos saunasta, kun kuumuus korvien ympärillä alkaa tuntua sietämättömältä.

Seuraavana vuonna istun Kotiharjun saunassa Kalliossa, missä kuusi päihtynyttä miestä ryhtyy epäviralliseen saunomiskilpailuun. Istun itse alimmalla lauteella ja katselen näitä lyhyitä, tukevia ja liilanvärisiä miehiä. Yksi heistä on tuonut saunaan salaa Jaloviina-pullon. Hieman myöhemmin yksi miehistä pyörtyy saunan ulkopuolella ja lyö päänsä asfalttiin. Syntyy paniikki. Ulosteeseen sekoittunut veri valuu pitkin asfalttia. Ambulanssi saapuu paikalle muutamassa minuutissa, ja mies nostetaan paareille. Ilmeisesti tilanne päättyy hänen kannaltaan hyvin. Ainakaan seuraavana päivänä ei lehdissä kirjoiteta saunassa sattuneesta kuolemantapauksesta.

Luen usein lehtiä ja kirjoja, kun olen yksin saunassa. Ilmankosteus tekee sivuista aaltoilevia, ja kirjan muoto muistuttaa hetken kuluttua saunan ulkopuolella olevasta vedestä. Kerran unohdin pari Polaroid-kuvaa saunaan ja löysin ne vasta seuraavana päivänä, kun menin siivoamaan saunaa. Kuvat olivat pudonneet kuumalle pinnalle, ja kuumuus oli saaanut kuvien kemikaalit reagoimaan. Kuviin oli syntynyt täysin uusi väri- ja muotomaailma. Kuvat olivat vääristyneet ja vääntyneet. Osa oli muuttunut täysin tunnistamattomiksi, mutta joistakin saattoi vielä tunnistaa osan alkuperäisestä aiheesta. Minusta tuntui, että unohduksen erehdyksestä oli syntynyt jotain taianomaista.

Polaroid-filmiä on vain yksi kappale, ja se kehitetään kehitetään saunan kiukaalla tai sen vieressä. Filmillä näkyy paikkoja rauhan saarina tunnetulla Ahvenanmaalla, missä minä ja lapsuudenystäväni teini-ikäisinä todistimme ja osallistuimme maalaisten ja kaupunkilaisten välisiin konflikteihin ja kamppailuihin. Saunassa tapahtuvan muutoksen jälkeen kuvaan filmin ja sen, mitä tuhoutumisesta on syntynyt. Uusi valokuva kuvaa sekä mennyttä että nykyhetkeä. Sauna on perinteisesti ollut paikka, jossa on ratkaistu konflikteja, rakennettu rauhaa ja synnytysten kautta luotu jotain uutta.

Kiitos:
Koneen säätiö
Nygrens stiftelse
Svenska Kulturfonden

(SV)
Sommaren år 2007 reser jag som ålänning, iklädd den åländska flaggan till Bastu VM i Heinola för att utmana finnarna på hemmaplan i deras heligaste rum, bastun.
Det går sådär.. Jag går vidare till semifinal, undviker döden och kastar mig ut ur bastun när hettan kring öronen känns oöverkomlig.

Året därpå, sitter jag i Kotiharjun sauna i Berghäll när sex berusade gubbar hetsar fram en inofficiell bastutävling. Jag sätter mig längst ner i bastun och tittar upp på de korta, tjocka och lilafärgade gubbarna. En av dem har smygit in en Jaloviina.
Lite senare, utanför bastun så svimmar plötsligt en av gubbarna och slår huvudet i asfalten. Panik utbryter. Blod blandat med avföring rinner nedför asfalten. Ambulansen kommer på några minuter och gubben läggs upp på en bår. Jag tror att det slutar väl för honom, dagen efter skriver åtminstone ingen tidning om något basturelaterat dödsfall.

När jag är ensam i bastun, brukar jag läsa tidningar och böcker. Luftfuktigheten gör sidorna vågiga och bokens form påminner efter en stund om vattnet utanför bastun. En gång, glömmer jag några polaroidbilder i bastun och jag hittar dem senare när jag städar ur bastun. De har fallit och legat på en het plats och hettan har fått kemikalierna i direktbildsfilmen att reagera. En ny färg och formvärld har skapats i bilderna. Fotona har förvrängts och förvridits. Vissa är helt oigenkännliga medan andra har kvar en del av det ursprungliga motivet. Jag känner direkt att glömskans misstag förvandlats till något magiskt.

Direktbildsfilmen finns bara i ett exemplar och framkallas på, eller i närhet av bastuspisen. Filmen visar platserna på Åland, fredens öar, där jag och mina barndomsvänner bevittnade och ibland, även deltog i konflikter och kamper mellan landsborna och stadsborna. Efter filmens förvandling i bastun fotograferar jag det som uppstått ur förstörelsen. Det nya fotografiet avbildar både det förflutna och det nutida. Bastun användes traditionellt som en plats för att upplösa konflikter, för att skapa fred och i födelsesyfte, för att skapa något nytt.

Tack till:
Konestiftelsen
Nygrens stiftelse
Svenska Kulturfonden