Helsinki

Markus Luiro: Omnis Cinis

Markus Luiro: Omnis Cinis

Jun

04

Sat

12:00 – 18:00

-5–-3°C

broken clouds

The exhibition vernissage is on Friday 3.6.2022 5 pm –7 pm

ENG

Markus Luiro’s exhibition Omnis Cinis in Oksasenkatu 11 presents some of his charcoal drawings from recent years. His works deal with one’s relation to being, time and death. According to Luiro, the exhibition is named after a Latin proverb, aequat omnis cinis, in ash everyone is the same. He came upon the sentence accidentally, when he searched where the expression ex tempore comes from, and he associated it to his works.

”In my drawings”, Luiro considers, ”I try to reach something I do not yet know. I sketch some preliminary mental images and doing so they change in ways I couldn’t see beforehand. A charcoal is good and immediate material for this kind of work.”

Luiro says that often there’s some kind of figures showing up in his drawings, and they are not quite firmly rooted in this world. ”They are somewhat eerie and absent, distant kind of people”. Luiro remembers description of Marcel Proust’s novel In Search of Lost Time by Maurice Blanchot. ”Time is lost because one continually dies, and, except for some fortuitous exception, one is one’s own ruin, the definitive ruin of the being who has lived such a moment of time”, Luiro cites Blanchot (Faux Pas, p. 43). The novel expands the lives of its characters through time and oblivion, in the end drawing out only the empty form of death.

The inner experience based on memories and sensations was for Proust a means to escape this death of time, to be in a way outside of it. In a same kind of way making images might be a way to create something more lasting than ever collapsing moments.

FI

Luiron teokset käsittelevät ihmisen suhdetta olemiseen, aikaan ja kuolemaan. Näyttelyn nimi tulee hänen latinankielisestä sananlaskusta aequat omnis cinis, tuhkana kaikki ovat samanlaisia. Lause jäi Luiron mieleen hänen etsittyään ex tempore –sanonnan alkuperää saatuaan näyttelyajan nopealla aikataululla ja hän liitti sen mielessään työskentelynsä lähtökohtiin.

”Piirtämiseni lähtökohtana on”, Luiro pohtii, ”tavoittaa sen kautta jotain, mitä en vielä tiedä. Luonnostelen alustavia mielikuvia ja niitä työstäessä ne muuttuvat usein tavoilla, joita en osannut ajatella ennalta. Hiili on tämänkaltaiseen ilmaisuun hyvä ja välitön materiaali.”

Luiron mukaan hänen teoksiinsa tulee usein näkyviin ihmishahmoja, jotka eivät ole aivan kiinni tässä maailmassa. ”Ne ovat aavemaisia ja poissaolevia, vähän etäisiä tyyppejä”. Luiro muistaa Maurice Blanchot’n kuvauksen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä –kirjasta; ”aika katoaa meiltä joka hetki. Jokainen on ikään kuin ajassa sortuva raunio”, Luiro siteeraa vapaasti Blanchot’a. Romaani levittää hahmojensa elämän ajan ja unohduksen läpi, ja lopulta näkyviin piirtyy enää vain kuoleman tyhjä hahmo.

Muistiin ja vaikutelmiin perustuva sisäinen kokemus oli Proustille eräs tapa luoda tilaa kuoleman otteesta, olla ikään kuin ajan ulkopuolella. Samoin kuvien tekeminen voi olla yritys luoda jotain pysyvää sortuvien hetkien tuolla puolen.

Sat 04 Jun 2022 – 24 Jun 2022 12:00 – 18:00

-5–-3°C

broken clouds

Address:
Oksasenkatu 11,
Helsinki