”Olen läpi maalaustuotantoni käsitellyt ihmiselle ominaista koristamisen ja koristautumisen tarvetta, joka kautta historian näkyy taiteessa, rakentamisessa, ornamentiikassa ja pukeutumisessa. Minua kiinnostaa millaisia muotoja koristautumisen tarve on aikojen kuluessa saanut ja miksi. Miksi kiharaa pidetään kauniina? Miksi ei suoraa viivaa?

Ornamentiikassa käytetty spiraalimuoto perustuu usein kultaiseen leikkaukseen ja samaan Fibonaccin lukujonoon kuin kotilon poikkileikkaus tai kukan terälehtien järjestys. Onko näiden muotojen viehätys juuri tuossa matemaattisessa täsmällisyydessä? Vai onko sama herkullinen intensiteetti saavutettavissa vapaammalla muotokielellä?

Aiemmin olen lähestynyt aihetta yhdistämällä barokin ja renessanssin arkkitehtuurin ja ornamentiikan elementtejä nykytaiteen kontekstiin. Sittemmin maalaukseni ovat erkaantuneet näistä arkkitehtonisista viitteistä. Uusissa maalauksissani työskentelen puhtaasti moderniin maalaamiseen liittyvällä ilmaisulla. Ornamenttien sijaan käytän vapaampaa ‘kiharaa’.

Vapaita kiharoita yhdistän ruudukkoon ja muihin neliömuotoihin. Neliö tai ruudukko luo villiä ja vapaata luontoa edustavalle kiharalle kontrastiksi ihmisen luomaa kulttuuria edustavan säännönmukaisuuden ja järjestyksen. Lopputuloksena on nk. puhdas maalaus, joka ei viittaa suoraan mihinkään itsensä ulkopuoliseen.

Myös väreillä on nyt aiempaa suurempi merkitys. Näyttelyssä on mukana väririnnastuksina väripalkkeja, jotka yhdessä kihara-maalausten kanssa luovat tilaan virittyneitä mikroilmastoja.”

Työskentelyä on tuklenut Taiteen edistämiskeskus.