Kuvaan ihmistä ikiaikaisena ja arkkityyppisenä, enemmän tunnelmana kuin henkilökuvana, symbolina. Tavoittelen teoksissani kauneutta taiteen keinoin, tekniikkani tuo niihin rujoutta ja haurautta. Tavoittelen teoksissani pyhyyttä taiteen keinoin, en uskonnollisessa mielessä. Muovailen ensin savesta, valan betoniin. Betoni on brutaali ja hauras ja runollinen yhtä aikaa.
Pelkkä kuva veistoksesta ei tavoita massan voimaa tai materiaalien herkkyyttä. Veistos on oma maailmansa, joka aistitaan seisomalla sen vieressä, kiertämällä ympäri.
Uusimmissa teoksissani on paljon valkoista. Sen kautta päästään toisiin sfääreihin.

28.8.2023
Virpi Kanto

Kiitos:
Päijät-Hämeen kulttuurirahasto ja Taiteen keskustoimikunta