Helsinki

Johan Österholm: Luminous Reign

Johan Österholm: Luminous Reign

Kosminen

Nov

04

Thu

14:00 – 18:00

-17–-12°C

few clouds

HOURS
THU – FRI 14–18
SAT – SUN 12–16

 

SVENSKA NEDAN
ENGLISH BELOW

Neljän ja puolen miljardin vuoden saatossa Maa on muotoutunut planeetaksi, jonka tunnemme tänään. Jos olisi ollut mahdollista kartoittaa planeetan pinnan mullistukset ja nähdä geologiset muutokset —kuten maanosien inkrementaaliset siirtymät, vuorijonojen työntymiset ja merenrantojen liikkeet— eräs seikka olisi pysynyt enemmän tai vähemmän samanlaisena: jatkuva vaihtelu valosta pimeään, päivästä yöhön.

Sitten, 1800-luvun alussa, erikoisia asioita alkoi tapahtua öisellä pallonpuoliskolla. Suurkaupungit, kuten Pariisi ja Lontoo, ottivat käyttöön ensimmäiset kaasuvalaisimet —jotka olivat huomattavasti tehokkaampia taistelussa pimeyttä vastaan kuin mitkään aiemmat yritykset— merkiten alun Valon Aikakaudelle, joka pakottaisi itsensä Yön perääntymään. Siitä lähtien ihmiskunta on kehittänyt ja hionut entistä parempia -siis kirkkaampia- valaisemisen tekniikoita, jotka vuorostaan leviävät kuin kulovalkea, lennättäen hiilloksia kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin kunnes populaatiokeskukset loistavat ilmiliekeissä ylivalaisten ja samalla suuresti häiriten öisiä ekosysteemejä ja yötaivaita.

Johan Österholmin näyttely Luminous Reign (Valon valtakunta) sisältää sarjan tuoreita valokuvia ja veistoksia, jotka käsittelevät valosaasteen teemaa. Kaksi käytöstä poistettua katuvalaisinta, jotka lainaavat nimensä näyttelylle, muuntuvat valoveistoksiksi, joissa nähdään vaikutelmia yötaivaista vuosisatojen takaa. Samanlaiset valaisimet, tällä kertaa pystyasennossa, esiintyvät muokatussa valokuvallisessa typologiassa After Marville (Whiteouts).

Antique Skies -sarjan kohdalla Österholmin prosessi alkaa poistamalla X-Acto -veitsi tupestaan. Kaikkien kirjastonhoitajien kauhuksi hän huolellisesti viiltää irti tyhjiä tai lähestulkoon tyhjiä kellastuneita paperiarkkeja (loppusivuja, esimerkiksi) 1800-luvun astronomiateoksista, joita hän kaivaa esiin antikvariaateista ympäri Eurooppaa ja myöhemmin varovasti leikkelee työhuoneellaan Tukholmassa.
Se, mikä äkkiseltään saattaa näyttää vandalismilta, ei tapahdu vailla suojelevaa ulottuvuutta. Yli sadan vuoden ajan nämä sanattomat, kuvattomat paperinpalat ovat olleet, jos eivät varsinaisesti hukkaan heitettyinä, niin taatusti käyttämättöminä kansiensa välissä. Osana prosessia, jossa yhdistyy lasinegatiivien taivaallinen kimaltava sisältö, nestemäisellä hopeagelatiinilla ladattu maalausruisku, sekä kierrätetty katuvalo, Österholmilla on niille tärkeä käyttötarkoitus: ne saavat toimia kankaina, joihin valosaasteen pitkään peittämät tähdet syttyvät uudestaan.

Otettuaan kontaktikopiot arkistoiduista lasilevynegatiiveista, Österholm herkistää veitsellä leikkaamansa kirjansivut ruiskuttamalla niiden pintaan kerroksen hopeagelatiinia. Valoherkiksi muuttuneet paperinpalat ja kontaktinegatiiivit painetaan yhteen lasilevyjen väliin, jossa ne odottavat valottumista. Tätä tarkoitusta varten käytetään jälkiasennettua katuvaloa —ja niin, paradoksaalista kyllä— suurkaupungin katuvalaisimen, tuon tähtitaivaan säälimättömän mustamaalaajan hohde saa Österholmin fossiloituneen tähtivalon pyörteet loistamaan.

Johan Österholm (s. 1983) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Malmön taideakatemiasta vuonna 2016. Hänen viimeaikaisia ja tulevia näyttelyitään ovat: Lighthouse, Landskrona Konsthall Sculpture Park (2021), The Stars Below, Galleri Box, Gothenburg (2021), Space Works, Tampereen taidemuseo (2020), Ethereal Dwellings, Alta Art Space, Malmö (2020), Moonlight, Hasselblad Center, Gothenburg (2019), Back to the Future, Foam, Amsterdam, C/O Berlin & Mai Manó Ház, Budapest (2018–2019), Screens and Mirrors, Borås Museum of Modern Art (2016), ja La Camera: On the Materiality of Photography, Palazzo De’ Toschi, Bologna (2016). Hän on työskennellyt lukuisissa residensseissä, mukaanlukien Iaspisissa Tukholmassa (2020) sekä Künstlerhaus Bethaniessa Berliissä (2018).

Svenska kulturfonden on tukenut näyttelyä.

*** *** ***

Under fyra och en halv miljard år har Jorden formats till den planet vi idag känner. Om en hade kunnat kartlägga de förändringar som skett på planetens yta och sett hur den genomgått gradvisa geologiska förändringar—kontinenternas långsamma förflyttning, framväxten av bergsmassiv och havsnivåns förändring—så hade ett förlopp varit mer eller mindre oförändrad: det konstanta pendlandet mellan perioder av ljus och mörker, dag och natt.
Men plötsligt, i början av 1800-talet, började märkliga saker hända i nattens hemisfär. Storstäder som Paris och London introducerade de första offentliga gaslyktorna, otroligt mer effektiva i att bekämpa nattens mörker än tidigare försök att lysa upp skymningen. Detta kom att bli startskottet för en ny ljus tidsålder, en andra Upplysningstid, där nattens mörker slutligen skulle kuvas. Sedan dess har människan utvecklat och förfinat allt bättre—dvs ljusare—belysningstekniker som därefter spritts som löpeld över planeten när dess glöd antänder städer och byar med ett överflöd av belysning som skapar stor oreda i nattliga ekosystem och suddar ut natthimlen.
Konstnären Johan Österholms utställning Luminous Reign består av ett urval nya fotografiska och skulpturala verk som vidrör ämnet ljusföroreningar. På gallerigolvet ligger de titulära verken utplacerade: två halshuggna gatlyktor, omvandlade till ljusskulpturer som bär spår av stjärnhimlar från ett fjärran sekel. Liknande lyktor ses stående i den typologiska serien After Marville (Whiteouts) som utgörs av modifierade arkivfotografier.
En brytbladsknivs vassa egg skjuts ut ur sitt hölje. Så inleds processen bakom serien Antique Skies, i vilken Österholm till alla bibliotekariers förskräckelse skär ut tomma gulnade sidor (till exempel försättsblad) ur astronomiska uppslagsverk från 1800-talet. Volymerna är upphittade i antikvariska bokhandlar runt om Europa, och dissekeras varsamt i konstnärens ateljé i Stockholm.
Vad som kan te sig som vandalism handlar dock om ett alternativt sätt att bevara, för även om de ord- och bildlösa pappersarken inte direkt försummats har de ändå legat outnyttjade mellan bokpärmar i mer än ett århundrade. Med hjälp av stjärnbeströdda glasnegativ föreställande himlavalvet, en spraykanna fylld med silvergelatinemulsion samt en återanvänd gatlykta finner Österholm ett storslaget nytt användningsområde för boksidorna: de utgör underlag för återuppståndelsen av stjärnor vars synlighet utplånats av mänsklighetens ljusföroreningar.
Österholm skapar kontaktkopior av glasnegativ ur gamla arkiv, och framskrider därpå med att applicera lager på lager av ljuskänlig silvergelatinemulsion på sidorna han snittat ur de antika böckerna. Därpå pressas dessa båda samman mellan två glaspaneler där de inväntar den ljusexponering som Österholm utsätter dem för med en ombyggd gatlykta. Motsägelsefullt nog är det skenet från en urban lampa av det slag som vanligtvis så effektivt suddar ut himlens stjärnor som får fossiliserade stjärnglansen att åter framträda.

Johan Österholm (f. 1983) tog sin masterexamen från Malmö Konsthögskola 2016. Tidigare och kommande utställningar inkluderar: Lighthouse, Landskrona Konsthalls Skulpturpark (2021), The Stars Below, Galleri Box, Göteborg, (2021), Space Works, Tammerfors Konstmuseum (2020), Ethereal Dwellings, Alta Art Space, Malmö (2020), Moonlight, Hasselblad Center (2019), Back to the Future, Foam, Amsterdam, C/O Berlin & Mai Manó Ház, Budapest (2018-2019), Screens and Mirrors, Borås Konstmuseum (2016) och La Camera: On the Materiality of Photography, Palazzo De’ Toschi, Bologna (2016). Han har blivit utvald för en rad konstnärsresidens, nu senast Iaspis, Stockholm (2020) och Künstlerhaus Bethanien, Berlin (2018).

Utställningen har understötts av Svenska kulturfonden.

*** *** ***

Over the course of four and a half billion years, Earth has evolved into the planet we know today. If one had been able to map the changing surface of the planet and seen these gradual geological changes—the incremental shift of continents, protrusion of mountain ranges, and the changing level of the ocean, for instance—one thing will have remained more or less unchanged: the constant fluctuation between intervals of light and darkness, day and night.

Then, in the first part of the nineteenth century, peculiar things started happening in the nocturnal hemisphere. Metropolitan cities like Paris and London introduce the very first public gas lanterns, tremendously more effective in combating darkness than previous attempts to do so, marking the beginning of an Age of Luminosity where night itself was relentlessly pushed back. Since then, humankind has developed and perfected ever better—i.e. brighter—techniques of illumination that in turn spread like wildfire, embers flying from town to town and city to city as more and more population centers came ablaze with over-illumination, greatly disrupting nocturnal ecosystems and night skies in the process.

The exhibition 'Luminous Reign' by the artist Johan Österholm consists of a series of recent photographic and sculptural works dealing with the topic of light pollution. Lending their title to the exhibition, two decapitated street lanterns are turned into light sculptures bearing impressions of night skies of centuries past, while similar street lights, now erect, can be seen in the altered photographic typology After Marville (Whiteouts).

For the series 'Antique Skies', Österholm’s process begins with the unsheathing of an X-Acto knife. To the horror of librarians everywhere, he carefully slits out blank or nearly blank sheets of yellowing paper (endpapers, for example) from nineteenth-century astronomy tomes, which he unearths in antiquarian bookshops across Europe and later carefully dissects in his Stockholm studio.

What might initially seem like an act of vandalism is not without its conservational claim. For more than a century, these wordless, imageless pieces of paper have been, if not wasted per se, then certainly not used between the covers of their respective titles. Via a process that incorporates the spangled contents of celestial glass-plate negatives, a spray gun loaded with liquid silver gelatin, and a repurposed street lamp, Österholm has a grand use for them: to serve as canvases for the re-emergence of stars long shrouded by terrestrial light pollution.

After obtaining contact copies of archived glass-plate negatives, Österholm proceeds to sensitise the book pages he excised with his knife, applying layer upon layer of silver gelatin with a spray gun. The now photosensitive pieces of paper and the archival contact negatives are pressed together between panels of glass, where they await exposure. A retrofitted street light is employed for this purpose, and so, paradoxically, it is by the glow of a metropolitan street lamp—that most egregious blotter-outer of the stars—that Österholm’s swirls of fossilised starlight materialise.

Johan Österholm (b. 1983) received his MFA from Malmö Art Academy in 2016. Recent and upcoming exhibitions include: Lighthouse, Landskrona Konsthall Sculpture Park (2021), The Stars Below, Galleri Box, Gothenburg (2021), Space Works, Tampere Art Museum (2020), Ethereal Dwellings, Alta Art Space, Malmö (2020), Moonlight, Hasselblad Center, Gothenburg (2019), Back to the Future, Foam, Amsterdam, C/O Berlin & Mai Manó Ház, Budapest (2018–2019), Screens and Mirrors, Borås Museum of Modern Art (2016), and La Camera: On the Materiality of Photography, Palazzo De’ Toschi, Bologna (2016). He has been awarded several residencies, among them Iaspis, Stockholm (2020) and Künstlerhaus Bethanien, Berlin (2018).
The exhibition has received support from Svenska kulturfonden.

Kosminen

Thu 04 Nov 2021 14:00 – 18:00

-17–-12°C

few clouds