8.1.–1.2.2026

Soikea muotokuva – lyhyt tarina -teoskokonaisuus on visuaalinen parafraasi amerikkalaisen kirjailijan, Edgar Allan Poen (1809–1849), novellista nimeltä Soikea muotokuva vuodelta 1845. Poen novellissa taiteilija maalaa muotokuvaa vaimostaan niin intohimoisesti, ettei huomaa elävän mallinsa kuihtumista, maalauksen muuttuessa yhä elävämmäksi ja elävämmäksi. Novelli päättyy taiteilijan huudahdukseen: “Tämähän on kuin Elämä itse!” – taiteilijan viitatessa maalaamaansa muotokuvaan; samalla hetkellä mallina istunut vaimo sen sijaan kaatuu kuolleena maahan.

Teoskokonaisuus Soikea muotokuva – lyhyt tarina koostuu vanhojen kirjojen viimeisistä, tyhjistä sivuista, jotka olen leikannut kirjoista irti. Olen valottanut sivuille soikean muodon auringonvalon ja paspartuun avulla. Kirjapaperin sisältämän hapon vuoksi valo kellastuttaa sivut, lopulta hajottaen ne kokonaan – ilmiö, josta informaatiotutkimus käyttää termiä “slow fire”, hidas tuli. Ilmiö sekä mahdollistaa teoksen että tuhoaa sen, sillä oletettavasti sivut valolle altistuessaan jatkavat kellastumistaan, jolloin valottamani soikioiden ääriviivat vähitellen häivyttyvät sulautuen jälleen taustaansa. Poen Soikea muotokuva -novelli lähtökohtanani olen pohtinut kysymystä: tuhoutuuko vai täydentyykö teos kadotessaan?

Galleria G:ssä on esillä valotetuista kirjansivuista koostettu hetkellinen installaatio Soikea muotokuva. Koska sivut ovat vapaasti ripustetut ja näin ollen valolle alttiit, on mahdollista, että sivuille valotettujen soikioiden ääriviivat häivyttyvät jo näyttelyn aikana. Soikea muotokuva –instaallaatiota katsoessaan katsoja katsoo silmälle välittömästi näkymättömän “slow fire” -ilmiön etenemistä. On myös mahdollista, että ilmiön silmälle näkyväksi tuleminen vaatii useamman esillepanon.

Lisäksi esillä on sarja valotettuja kirjansivuja, jotka on kehystetty. Teoksia suojaaviin laseihin on kaiverrettu päivämäärät, jotka kertovat ajanjakson, jonka kukin sivu on ollut paspartuun alla auringonvalolle altistettuna. Kehystyksestä huolimatta tämäkin sarja on hetkellinen, sivujen kellastuessa ajan myötä kauttaaltaan. Ainoaksi dokumentiksi jättämästäni jäljestä jää lasiin kaiverrettu päivämäärä, joka valon siihen osuessa heittää varjon kunkin sivun alle. Vaikka oletettavasti tämä prosessi on historiallisesti lyhyt, ylittää se kuitenkin todennäköisesti minun ja tämän näyttelyn katsojien henkilökohtaiset aika-avaruuden rajat.

Soikea muotokuva – lyhyt tarina -teoskokonaisuuteen kuuluu myös essee nimeltä Lyhyt tarina soikeasta muotokuvasta, jossa olen kirjoittamalla lähestynyt aihetta. Esseessä minua on kiinnostanut erityisesti se historiallinen konteksti, jossa Poe on novellinsa kirjoittanut. Tuolloinen teollistuva yhteiskunta mahdollisti mm. valokuvan ja kaunokirjallisuuden leviämisen laajan yleisön käyttöön, mutta synnytti myös käsityksen modernista ihmisestä, joka on kykenevä paitsi luomaan myös tuhoamaan. Tämän modernistisen käsityksen jatkumona informaatioajan taide on tuskallisenkin tietoinen omasta hetkellisyydestään. Teoskokonaisuus Soikea muotokuva – lyhyt tarina ehdottaa, että taiteilijan jättämän jäljen sijaan, taiteen mahdollinen pysyvyys löytyy jostakin sen ympäriltä.

Liisa Ahlfors (s. 1985) on tamperelainen kuvataiteilija, joka työskentelee kirjallisuussisältöisten ja taiteilijakirjamuotoisten teosten parissa, jotka useimmiten laajentuvat installaatioiksi näyttelytilaan. Viime vuosina vanhojen hän on hyödyntänyt materiaalinaan ns. mass market -kirjojen paperia. Ahlfors on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston ympäristötaiteen ja kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmista vuosina 2015 ja 2020. Hänen teoksiaan on viimeksi nähty yksityisnäyttelyissä Galerie Pleikussa, Berliinissä, Kulttuuritalo Laikun Studiossa ja Taidekeskus Mältinrannassa Tampereella ja HAA Galleriassa Helsingissä sekä ryhmä- ja yhteisnäyttelyissä MUU Helsinki Nykytaiteenkeskuksessa, Tampereen taidemuseossa ja Tukholman Supermarket Art Fair -taidemessuilla. Vuonna 2024 Ahlfors palkittiin Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinnolla. Hänen teoksiaan kuuluu Tampereen taidemuseon kokoelmiin ja Helsingin kaupunginkirjaston RikArt-taiteilijakirjakokoelmaan.