18.—21.2.2026

“Muistan miten me kiipesimme omenapuiden oksistoa yhä ylemmäs kohti taivasta. Irtosimme maasta, pakenimme. Olimme merenneitoja ja heijastimme kirkasta valoa. Sukelsimme pohjaan. Osia meistä on jäänyt kuluneisiin varvastossuihin, hyppynarujen säikeisiin ja vadelmapensaiden juurelle haudattuihin aarteisiin. Menneisyys on sullottu laatikkoon. Kannen alle, ajan ulkopuolelle.”

Memorybox, eli muistolaatikko, on säilytyspaikka menneestä muistuttaville esineille. Joskus muistolaatikko on tarkoituksella kerätty kasaan. Joskus sellainen syntyy kuin vahingossa ullakon nurkkaan tai vaatekaapin perälle. Ajan saatossa tapahtumat muuttuvat materiaksi: onnittelukorteiksi, rikkinäisiksi leluiksi, liian pieniksi vaatteiksi, päiväkirjamerkinnöiksi ja valokuviksi, joihin muistaminen kiertyy. Esineissä muistot ottavat kolmiulotteisen muodon, ne alkavat viedä tilaa laatikoiden pohjalta. Muistaminen on toistoa, kasaantumista, irtaantumista. Hioutumista, kulumista, kerääntymistä. Kiertoa spiraalin ratoja pitkin. Muistot ovat ajatusten luita.