Eliökunnan lisäksi myös asioita ja tavaroita voidaan luokitella lajeihin. Työskentelyssäni hylkäsin totuttuja luokitteluja – kuten jaon esineisiin ja raaka-aineisiin – ja yhdistin samaan teokseen esimerkiksi luonnosta keräämääni puuta ja valmiita puuesineitä.

Syntyi uusia kokonaisuuksia, joissa järjestelyperusteena on muoto. Tulkitsin elementtien olevan sukua toisilleen samankaltaisen ulkomuodon perusteella. Näyttelyn teokset ovat kokoelmia lukemattomista eri osista, joiden huomasin sopivan toisiinsa.

Teoksessa jokin vaikuttaa toistuvan, mutta mikään ei konkreettisesti toistu, koska yksikään osa ei ole samanlainen kuin toinen. Eri lajeihin aiemmin kuuluneet elementit lähestyvät toisiaan tai vaihtavat rooliaan: valmiit viimeistellyt esineet palautuvat materiaalin asemaan, kun teen niistä sytykeklapien ja puiden oksien kanssa liimapuulevyä.

Luokittelu, lajeihin erottelu, on aina läsnä – esimerkiksi suuntaamassa katsomistapojamme. Toisaalta jokainen lajimäärittely on myös sopimuksenvarainen ja keksitty. Ovatko esineet tarkoitettuja pysymään paikoillaan, nauttimaan tiettyä statusta, vai sittenkin vaeltamaan statuksesta toiseen, siirtymään sovitusta lajistaan kohti toista lajia?

Maija Närhinen

Maija Närhinen tekee kolmiulotteisia teoksia, joissa käytetään erilaisia yhdistämisen menetelmiä. Vaihtelevat materiaalivalinnat ja materiaalien aiemmat merkitykset muodostavat teoksiin oman ulottuvuutensa. Närhinen on valmistunut Kuvataideakatemiasta maisteriksi ja tekee jatkotutkintoa siellä. Hänen teoksiaan on parhaillaan esillä Wihurin rahaston kokoelmanäyttelyssä ”Variaatioita” ja hänen edellinen yksityisnäyttelynsä oli Galleria Hippolytessä. Närhisen teoksia kuuluu mm. Kiasman, EMMA:n, valtion taideteostoimikunnan sekä Helsingin, Rovaniemen, Oulun ja Kuntsin taidemuseoiden kokoelmiin. 

www.maijanarhinen.fi