12.2. — 8.3.2026

vähän ennen kuolemaansa jänis kertoo
miten vuosia sitten kyyhkynen
herättää hänet aamulla unesta
katsoo häntä säihkyen silmiin
on juuri nähnyt haavat
ne ovat kalisseet tuulessa
kohonneet korkeuksiin kuin katedraali

teos käsittelee muistamista paikan sekä materiaalin hajottamisen ja uudelleenjärjestämisen kautta

teoksen materiaali: esityksistä ylijääneestä skissipaperista tehty paperi, haavojen nilasta kokonaan tai osittain tehty paperi, ihmisen ääni, kuusirima, haavikossa kuvattu haavoilla kehitetty ja värjätty 16 mm -mustavalkofilmi

Minerva Juolahti on ääni- ja esitystaiteilija, joka työskentelee ruumiin, äänen, tilan sekä paperin kanssa. Hänen teoksensa ovat äänen ympärille keskittyneitä esityksellisiä ja konseptuaalisia tilallisia eleitä. Juolahti on tehnyt teoksia erilaisissa konteksteissa ja tapahtumissa kuten documenta fifteen, New Performance Turku, Kiilan Äänipäivät, Sola-festivaali, MISS READ Berlin ja Center for Deep Listening. Perinteisten taidetilojen lisäksi hän on tehnyt esityksellisiä eleitä myös esimerkiksi entiseen synnytyssairaalaan, vuorelle, metsän sisään, metroasemille sekä kylpyhuoneeseen. Tällä hetkellä hän työstää taiteellisen tutkimuksen väitöskirjaansa Teatterikorkeakoulussa aiheenaan unohtaminen esiintyjän esityksellisenä tapahtumana. Juolahti valmistui teatteritaiteen maisteriksi Live Art and Performance Studies -maisteriohjelmasta Teatterikorkeakoulusta vuonna 2024. Hänen taustansa on kuvataiteissa, yhteiskuntatieteissä sekä folkloristiikassa. Juolahti on osa Rindamus-kollektiivia, joka on syklinen monivuotinen residenssiprosessi yhteistyössä Mustarindan residenssin kanssa sekä Station of Commons -kollektiivia, joka tutkii kriittisesti teknologian luomaa tilaa. Hän elää ja työskentelee Helsingissä. Juolahden isä kuoli teoksen tekoprosessin aikana.

Joona Mäkelä on elokuvantekijä ja esiintyvä taiteilija. Hän työskentelee analogisen elokuvafilmin ja erilaisten kokeellisten filmin kehitys- ja värjäystekniikoiden kanssa. Teoksissaan hän käsittelee aikaa, muistia ja ympäristösuhdetta tuoden rinnalle teemoja henkilökohtaisesta kokemusmaailmastaan. Kokeellisen essee-elokuvansa Pakeneva horisontti (2024) 16 mm -mustavalkofilmit hän kehitti itse käsin osittain kuusenneulasista valmistamallaan kehitteellä. Luontokadon aiheuttaman surun syntymättömän lapsen menetyksen suruun rinnastava elokuva sai ensi-iltansa DocPoint-elokuvafestivaaleilla Helsingissä vuonna 2024. Mäkelän töitä on esitetty esimerkiksi Itävallan Vienna Shorts -elokuvafestivaaleilla, Tampereen elokuvajuhlilla, Ateneumin taidemuseossa ja Helsinki Design Week -tapahtumassa. Mäkelä on yksi Helsingissä toimivan taiteilijavetoisen filmilaboratorio Elävän kuvan laboratorion perustajajäsenistä ja hän kuuluu vuosittain Mustarindan residenssissä kuukauden työskentelevään Rindamus-kollektiiviin. Mäkelä on opiskellut dokumentaarista elokuvaa Aalto- yliopistossa. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Kiitos
Elävän kuvan laboratorio, Helsingin paperipaja, Koneen säätiö, lapset, sukulaiset ja ystävät