RANKAN JENGI
RANKAN JENGI
Petri Hytönen
Marika Kaarna
Jessica Leino
Mikko Paakkola
Aarno Rankka
Jyrki Riekki
“Who do we think we are?”
Legendaarisen hevi-rock yhtyeen, Deep Purplen, vuonna 1973 julkaiseman klassikkoalbumin nimi. Ajankohdan arvovaltaisin rock-kriitikko Suomessa, Waldemar Wallenius, otti nimen tosissaan ja kirjoitti, ettei mikään ole yksitoikkoisempaa kuin yksitoikkoinen jytä. Niinpä. Lukuun ottamatta tietenkin yksitoikkoisia arvostelijoita.
Meille Galleria Rankassa kukaan ei toki ole tullut esittämään mokomaa kysymystä. Ei ole voinut. Meidän ei tarvitse luulla mitään, sillä me olemme me. Se jota demonitkin pelkäävät. Me olemme taiteilijoita, emme niitä tavanomaisia, sillä sellaisia ei ole olemassa eikä mediaanina mitattavissa. Latteuksien syvistä lähteistä ei sikiä taiteilijoita. Kaikenlaista muuta kyllä.
Olemmeko ylpeitä? No totta helvetissä olemme. Olemme valinneet itse kohtalomme ja teemme sen mitä tehdä täytyy – omasta mielestämme. Muita emme kuuntele. Olemme myös valinneet nimeksemme Galleria Rankan, yhdistyksemme puheenjohtajan Aarno Rankan mukaisesti. Tällä nimivalinnalla hieromme eliittiä, kukapa ei olisi kuullut Mary Boonesta. Samalla tiellä. Ja niin erilaisella, sillä Rankka on rankkaa.
Mutta keitä me oikeasti olemme? Kerrataan tämä vielä: taiteilijoita; niitä, jotka uskovat siihen, että maailma ei ole niin yksitoikkoinen paikka kuin mihin arvostelijana voi ajautua. Meillä on Petri Hytösen värikylläistä deliriumia, Marika Kaarnan oikeudenmukaisuuden nimiin vannovaa öljyväriä, Mikko Paakkolan maailmojen loppua enteilevää autiutta, Aarno Rankan uskossaan huojuvia figuureja ja Jyrki Riekin apokalyptisiä moraliteetteja. Eikä tästä olisi koskaan mitään tullut ilman Jessica Leinoa. Hän ei ole se kuri ja järjestys, vaan liima, joka on pitänyt tämän aatteettoman aatteen koossa. Sen ansiosta olemme vuodesta 2015 asti voineet tuottaa näyttelyitä, joiden puitteissa voi ihan hyvin kysyä, keitä me oikein luulemme olevamme.
Vastaus: meitä. Ihmisten palvelijoita.