6.-30.7.2023

Sain ensimmäisen skeittilautani toisen ja kolmannen luokan välisenä kesänä. Skeittauksesta tuli minulle elämäntapa ja ohjenuora, jonka avulla hahmotin paikkaani maailmassa. Nyt, 32-vuotiaana, lapsuuden kymmentuntiset skeittipäivät ovat vaihtuneet satunnaisiin käynteihin lähiparkissa, koska aktiiviselle skeittaukseen soveltuvien paikkojen eli spottien etsimiselle ei löydy enää aikaa. Jotkut asiat pysyvät silti samana, kuten loputon toisto sekä puhdas onnistumisen ilo.

Teoksessani Repeater tutkin uuden tempun harjoittelun takana olevaa kamppailua. Suurin osa skeittaukseen panostetusta ajasta menee epäonnistumisiin, mutta skeittivideoissa nähdään lähes pelkästään hetkiä, jolloin kaikki menee vihdoin oikein. Tämä saa lajin näyttämään helpolta. Minulle skeittaus on katutaiteen muoto, jossa olennaista on luovuus, persoonallisuus ja oman kädenjäljen näkyminen. Kaiken tämän löytymisen takana on valtava määrä kokeilua, toistoa ja pettymyksiä.

Toista videoteosta varten palasin lapsuuteni spoteille; paikkoihin, joissa olen uhrannut päiväkausia elämästäni uuden oppimiselle. Miltä nämä kaupunkitilan nurkkaukset näyttävät heille, jotka eivät ole koskaan harrastaneet skeittausta?

Rasmus Mäkelä (s. 1991, Orimattila) on Helsingissä asuva valokuvataiteilija, joka käsittelee työssään toisiinsa kietoutuvia teemoja, kuten aikaa, muutosta, tilaa ja valoa. Hänen teoksensa ovat usein reaktioita hetkellisyyden synnyttämiin ahdistuksen ja avuttomuuden tunteisiin. Kokeilu ja leikkisyys sekä teosten keskeneräisyys ja kierrättäminen ovat keskeisessä roolissa hänen työskentelyssään. Mäkelä valmistui Valokuvataiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta keväällä 2021.