28.4.–28.5.2023
Summer -23

Sakura eli kirsikankukka symbolisoi Japanissa uutta alkua, kun taas buddhalaisuudessa kirsikankukka edustaa katoavaisuutta. Kirsikankukka oli myös samuraiden symboli. Samurait pysähtyivät nauttimaan kirsikankukinnan hetkellisestä kauneudesta, ja heille kukka oli soturin elämän allegoria: se kypsyy, puhkeaa kukkaan, loistaa hetken ja putoaa.

Tiina Elina Nurmisen maalauksissa kasviaiheet toistavat tätä elämän allegoriaa maaluksellisin keinoin. Kevään kirkkaat, heleät värit nostavat idullaan olevat aiheet pintaan. Erilaisten kasvien muodot, terälehtien runsaus, notkeat, taipuvat varret ja maljamaiset kukinnot henkivät kasvun elinvoimaa. Toisinaan paksu, sensuelli väri toistaa kasvin ylipursuavaa, ehkä juuri täydellisen kukintansa ohittanutta, elämän virtaa. Välillä notkea viiva hukkaa kukan terälehtien muodon ja häviää taustaansa. Yksittäisissä maalauksissa on läsnä hetkellisyys ja noista erilaisista katkelmista tai fragmenteista koostuva elämän kauneus ja rosoisuus.

Nurmisen näyttelyssä kasviaiheet ovat saaneet rinnalleen figuurin. Sen voi samanaikaisesti tulkita irti pääsemisenä ja luopumisena tai vastaavasti nuoruuden kukkimisen ylistyksenä. Tulevaisuuteen katsovana, kuten maalaus Summer -23, joka on vasta edessä, niin lähellä, mutta emme voi sitä kuitenkaan vielä tavoittaa. Silloin meille jää toivo paremmasta tulevaisuudesta ja uudesta keväästä, jolloin kirsikankukat puhkeavat jälleen uudelleen kukkaan.

“Sataa kirsikan kukkaslunta ja lumen kirsikankukkaa. Minä kysyn keväältä: lunta, kukkaa vai lunta?”

Ise no Iratsume

Taidemaalari Tiina Elina Nurminen (s. 1967 Helsingissä) valmistui Kuvataideakatemiasta 1994 ja opiskeli kaksi vuotta Per Kirkebyn johdolla Städel Schulessa Frankfurt am Mainissa Saksassa. Hän on valmistuttuaan pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa, Saksassa ja Tanskassa ja osallistunut ryhmänäyttelyihin edellisten lisäksi Sveitsissä. Hänen teoksiaan on yksityisten kotimaisten ja tanskalaisten kokoelmien lisäksi mm. Valtion, HAM:n, EMMAN, Saastamoisen säätiön ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmissa