(ENG)
“The exhibition consists of artworks that are based on ten thousand drawings. The initiator of the project, Master, is a massive collection of ideas carried out in less than two years.

I remember hearing somewhere that mastering a skill requires ten thousand repetitions. Originally, the saying must have derived from karate. In the summer of 2020, whilst having tick-borne encephalitis, I started to implement the idea of repetition by creating each day a set of ideas for my artworks. Every day, I would do twenty ideas until I had ten thousand of them. Would I then become a “master of ideas”?

In the work Master, a mythical search for inspiration, which is rather familiar from the artistic endeavors of Romanticism, has transformed into a disciplined implementation. I set clear rules for my repetitive practice: twenty numbered ideas per day, time recorded, same pen, and same pad. This self-compelled making also demanded a compassionate attitude: I allowed myself to come up with the kind of ideas that just happened to appear – completely shitty and boring ones, too. Despite the rules I set for myself, the effort was to push myself to work in spite of the circumstances and the possible lack of inspiration.

From the overall set of ideas, I picked candidates that eventually materialized as the works in my exhibition. For their execution, I used e.g. walnut wood, concrete, epoxy castings, and oil paints. I wanted to make the works by hand, by casting and painting, and by cutting and sanding wood.

In my works, the themes of personal memories and the relationship to nature overlap and are simultaneously linked to the theme of collections and obsessive performing. Automatic Piano, which consists of video and painting, deals with the connection between intuition and automation. The piece is a parallel work to the exhibition’s title work. In the sculptures Ghost Ship and Poor Child, recurring obsessions of childhood re-surface. In the work Collection, a collection of fifty insects meets the painter’s brush, one at a time. The work consists of an insect collection and a video work covering the painting process, as well as an audio work by Miikka Ahlman (f.e. M, Wurm).

There’s also comedy in the persevering and precise execution of ideas – the lines between systematic thinking, thoughtful human experimentation, and a grandiose joke are blurry. Although mastery can hardly be found through rigid performance, working on ideas through serial production makes one reflect on the human mind’s need to control the chaotic and unpredictable world through discipline and systematic cataloging and classification.”

-Antti-Ville Reinikainen

(FIN)
”Näyttelyni koostuu kymmenentuhannen piirroksen pohjalta toteutetuista teoksista. Alullepanijana kokonaisuudelle on ollut näyttelyn nimiteos Mestari, joka on vajaan kahden vuoden aikana toteutettu massiivinen ideakokoelma.

Muistan kuulleeni jostain, että tullakseen mestariksi pitää asiaa toistaa kymmenentuhatta kertaa. Kyse oli todennäköisesti alun perin karatesta. Puutiaisaivokuumeen kourissa kesällä 2020 sain päähäni ryhtyä toteuttamaan toiston ajatusta tekemällä teosideoita. Tekisin joka päivä kaksikymmentä ideaa, kunnes kymmenentuhannen lukema tulee täyteen. Tulisiko minusta sitten ”ideoiden mestari”?

Mestari-teoksessa romanttisesta taiteilijakuvastosta tuttu myyttisen inspiraation hakeminen on muuttunut kurinalaiseksi suorittamiseksi. Ideoimiseen loin selkeät säännöt: 20 numeroitua ideaa päivässä, ajan käyttö kirjattu, sama kynä ja sama alusta. Pakkosuorittaminen vaati vastapainoksi myös armollisuutta. Annoin itselleni luvan tehdä juuri sellaisia ideoita kuin sattuu syntymään – aivan paskoja ja tylsiäkin. Laatimistani säännöistä huolimatta pyrkimykseni oli ruoskia itsestäni toteutettavissa olevia teosideoita, olosuhteista ja mahdollisesta inspiraation haaleudesta huolimatta.

Ideoiden joukosta poimin ehdokkaita, joista muodostui näyttelyn teoksia. Käytin niiden toteutuksessa mm. pähkinäpuuta, betonia, epoksivaluja ja öljymaaleja. Halusin tehdä teokset käsityönä valamalla, maalaamalla, puusta leikkaamalla ja hiomalla.

Henkilökohtaisiin muistoihin ja luontosuhteeseen painottuvat ajatukset limittyvät ja yhdistyvät teoksissa näyttelyn pakkomielteisten kokoelmien tematiikkaan. Videosta ja maalauksesta koostuva, intuition ja automaation yhteyttä käsittelevä kymmenentuhannen väripinnan Automaattipiano on rinnakkaisteos näyttelyn nimiteokselle. Lapsuuden toisteiset päähänpinttymät nousevat pintaan Aavelaivan pöytärakenteeseen piilotetun kokoelman ja Köyhän Lapsen avautuvaa kirjaa muistuttavan veistoksen kautta. Kokoelma-teoksessa viidenkymmenen hyönteisen kokoelma kohtaa maalarin siveltimen, yksi kerrallaan. Teos koostuu hyönteiskokoelmasta sekä maalausprosessin kattavasta videoteoksesta, jonka äänimaailman on toteuttanut Miikka Ahlman (mm. M, Wurm).

Säntillisen suorittamisen suureellisessa periksiantamattomuudessa on myös komiikkaa. Spektaakkelimaisen vitsin, systemaattisen ideoinnin ja harkitun ihmiskokeen väliset rajat ovat häilyviä. Vaikka mestaruus tuskin löytyy suorittamisen kautta, saa teosideoiden sarjallinen tuottaminen pohtimaan ihmismielen tarvetta hallita kaoottiseksi ja arvaamattomaksi koettua maailmaa kurin ja järjestelmällisen luetteloinnin ja luokittelun avulla.”

-Antti-Ville Reinikainen