Anna Blomqvist, Liisa Laine, Niina Meriläinen
25.3.-6.4.2025
avajaiset ti 25.3. Klo 16-19
Sen jälkeen avoinna ma-pe 12-18, la-su 11-17
Lämpimästi tervetuloa!
 
”Visuaalinen nautinto laajenee kohti muiden aistien kokemusmaailmaa näyttelyssä, jonka herkullinen maailma syntyy kohtaamisista. Pöydän ääreen ovat kokoontuneet artesaani, visualisti ja ruokakuvauksiin erikoistunut kuvausjärjestelijä Niina Meriläinen, keraamikko Anna Blomqvist ja kuvataiteilija Liisa Laine. Ystävien yhteistyössä syntynyt kattaus on runsas, leikkisä ja kepeä.

Ruoka on sekä perustarve että nautinto, loputon inspiraation lähde, monikäyttöinen metafora, intohimo, pakkomielle, välttämättömyys, poliittinen kysymys, globaali huolenaihe, yksityinen ilo, arkista ja ylevää. Ruoka inspiroi: Leonardo da Vincin Viimeisestä ehtoollisesta Felix Gonzalez-Torresin imeskeltäviin karamelleihin, Kara Walkerin sokeriveistoksiin ja Rikrit Tirvanijan Pad Thaihin ruoka on mahdollistanut henkilökohtaisten ja universaalien, kipeiden ja kompleksisten kysymysten käsittelyn. Ruoan tuttuus ja moniaistisuus tekee vaikeistakin aiheista lähestyttäviä ja jaettavia. Raaka-aineet muuttuvat kokemuksiksi ja elämyksiksi. Ruokapöydässä kohdataan, iloitaan, surraan. Pöydän ääreen asetutaan ensimmäiseksi aamulla kahvikupin kanssa ja hyvinä, onnellisina hetkinä siinä viivytään pitkään ystävien kesken. Ruokapöytä on arjen keskipiste ja juhlien ydin. Näyttely kutsuu yhteiseen pöytään, jossa ruoka-aiheiset teokset ja lavastettu pöytä muodostavat elämää ja taidetta yhdistävän, ja juhlistavan, kokonaisuuden.”

…näyttelyteksti jatkuu kommenteissa…

Kattaus leikkii todellisuuden ja representaation välisessä tilassa ja siinä sekoittuvat huolettoman hallitusti tekijät, teokset ja readymade-objektit. Keraamiset kananmunat paistuvat maalatulla paistinpannulla. Pöytäliina on kattauksen elementti, mutta myös maalauksen pinta. Maalausten munakoisot muuttuvat kolmiulotteisiksi, Todellisuus muuttuu, kun ruokapöydästä tulee teatteria, lavaste, johon voi kuvitella erilaisia kohtauksia ja ruokailun koreografioita. Teos aktivoituu sitä katsottaessa ja sen ääreen astuttaessa. Samalla se tutkii visuaalisten lähestymistapojen moninaisuutta: miten sama aihe saa muotonsa kuvataiteilijan, keraamikon ja visualistin käsissä, mikä on omaa, mikä yhteistä, missä kohtaa taide muuttuu käsityöksi, havainto muodon antamiseksi ja yksityiskohdat kokonaisuudeksi. 
 
Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? Kirjassa on kohta, joka päättyy ”Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, ja sanois: yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengistään”. Vilja Saarinen kirjoittaa Kuulumme toisillemme – Kirjeitä ja kirjoituksia ystävyyden politiikasta kirjassa, kuinka runo paljastaa, miten kauneus merkitsee vähemmän, kun on yksin. Bon Appétit näyttely puolestaan osoittaa, miten kauneus puhkeaa kukkaan tuodessaan ihmisiä yhteen. Tekijöille yhteistä on halu luoda kauneutta ja iloa, luoda uutta mutta hyödyntää ja haastaa vanhaa. Näyttelyssä on koolla tekniikoita ja tekemisen tapoja, mutta myös ystäviä: se osoittaa, miten arkinen on kaunista ja kauneus arkista. Elämän ihmeellisyys pilkahtelee esiin odottamattomista paikoista, se tuntuu tuoksuissa ja maistuu kielenpäällä. 
TaT Anna Jensen, kuraattori, kirjoittaja ja  tutkija