Näyttely esittää unelman omasta paikasta, rauhallisesta tyyssijasta jossain. Se on yhdistelmä veistosta, maalausta ja ihmisen primitiivistä tarvetta olla osa luontoa.

Teosten materiaalina on puu. Se sisältää ajan jäljet, vuosirenkaat ovat merkkejä elämän toistuvasta rytmistä. Puu on kuin aika itse, itämisen, kasvun ja kuoleman ääripisteissä.

Luonto on toimija, joka tuottaa merkityksiä, viestii ja on aktiivinen. Luonnon kauneuden ja ihmisen työstämän todellisuuden suhde on ristiriitainen. Siinä kohtaavat täydellinen luonto ja vajavainen ihmisyys.

Paavo Paunu on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 1990. Hän työskentelee maalausten, veistosten ja installaatioiden parissa. Hän tarkastelee teoksissaan maalaustaiteen ja kuvanveiston rajoja. Hänen työskentelyään eivät rajoita veisto- tai maalaustaiteen tavanmukaiset välineet, esikuvat, tyylilajit tai viittaukset teoreettisiin lähteisiin. Teosten ääni kuuluu kauempaa, omasta maailmastaan, joka on ihmisen todellisuutta. Mielikuvat eroista, rajoista ja niiden ylittämisestä syntyvät teosten sisäisestä maailmasta.

Kiitokset taiteen edistämiskeskukselle

paavo.paunu(a)gmail.com
www.paavopaunu.com