80-luvun alussa sain isältäni joululahjaksi Guinnesin ennätystenkirjan. Siinä kerrottiin, että silloisen tiedon mukaan vanhin elossa oleva puu oli 5000-vuotias tammi. Leikilläni aloin kuvitella puuta katsomassa ihmiskuntaa, seuraamassa ihmisiä liikkeessä, piirtämässä muotoa ajan halki.

Liike synnyttää muodon. Kymmeniä vuosia myöhemmin Francis Baconin teosten äärellä tämä ajatus palautui mieleeni. Kuten Baconin teoksissa, maalauksieni hahmot esiintyvät tilassa, jonka voi mieltää näyttämöksi. Mikä tämä näyttämö on, jää katsojan tulkittavaksi. Taustalla olevat kankaat, pimeys ja sokaiseva valo piilottavat sen, mihin suurempaan kokonaisuuteen kukin kohtaus liittyy.

Yhtä keskeistä kuin liike on teoksissani, on myös pysähtyminen, paikoillaan olo ja odotus.
Maalauksen taiteilija on uponnut omaan sisäiseen todellisuuteensa, mutta jättää korvansa ulkopuolelle kuuntelemaan.